Haluatko tietää, mitä kolesteroli on?
Elimistö käyttää kolesterolia terveiden solujen rakentamiseen ja ylläpitämiseen, mutta korkeat kolesteroliarvot voivat lisätä sydänsairauksien riskiä.
Mitä on kolesteroli?
Kolesteroli on vahamainen, rasvainen aine veressä. Elimistö tuottaa jonkin verran kolesterolia, pääasiassa maksassa, ja loput saadaan syömällä eläinperäisiä tuotteita, kuten punaista lihaa, juustoa, voita ja munia. Kolesteroli on solukalvojen (solujen ulkoseinämän) tärkein komponentti ja monien hormonien ja vitamiinien raaka-aine. Kolesteroli on siksi välttämätöntä elämän ja terveyden kannalta. Rasvaisuutensa takia kolesteroli sekoittuu huonosti veteen. Tämä tarkoittaa, että se ei voi kellua vapaasti veressä, vaan se on pakattava tiettyjen proteiinien sisään. Näitä proteiineja kutsutaan lipoproteiineiksi, joista tutuimpia ovat alhaisen tiheyden lipoproteiini (LDL) ja korkean tiheyden lipoproteiini (HDL).
LDL-kolesteroli
LDL on elintärkeä lipoproteiini, joka vastaa kolesterolin kulkeutumisesta veren mukana kehon läpi. Suurimmalla osalla ihmisistä LDL:n taso on kuitenkin liian korkea, ja se todennäköisesti kertyy verisuonten seinämiin, joihin se jää kiinni ja muuttuu: tämä on alku niin kutsutun ”ateroskleroottisen plakin” muodostumiselle. Tällaista plakkia voi kasvaa missä tahansa elimistösi verisuonessa, kuten sydämessä, jaloissa ja aivoissa. Mitä enemmän kolesterolia plakin sisään jää, sitä enemmän se kasvaa. Kun se kasvaa niin suureksi, että se estää osittain verenkierron sydämen verisuonissa, se voi aiheuttaa oireita, kuten rasitusrintakipua (angina pectoris) liikunnan aikana. Täysin tukossa oleva valtimo, joka toimittaa verta sydämeen, aiheuttaa sydänkohtauksen, joka on merkittävin kuolinsyy länsimaissa.
Hyvin korkeiden LDL-kolesterolipitoisuuksien (> 5 mmol/l) tulisi johtaa lisädiagnoosiin, koska potilaalla saattaa olla familiaalinen hyperkolesterolemia (ks. alla). Elintapamuutokset voivat laskea LDL-kolesterolin tasoa noin 10–15 %. Jos tämä ei riitä tavoitearvojen saavuttamiseen, hoitoon voidaan lisätä lääkkeitä, kuten statiineja, etsetimibia tai PCSK9-estäjiä (ks. lääkitystä koskeva luku).
HDL-kolesteroli
Koska HDL-kolesterolin korkeat tasot ovat liittyneet sydän- ja verisuonitautien vähäiseen esiintyvyyteen, sitä on kutsuttu usein ”hyväksi kolesteroliksi”. Tämä näkemys on kuitenkin muuttunut viime vuosina. Pelkät HDL-lukemat eivät kerro mitään HDL-kolesterolin laadusta, jota ei voida mitata tavallisella laboratoriokokeella. HDL-pitoisuuksien nostaminen lääkityksellä ei myöskään vähentänyt sydänsairauksien määrää tutkimuksissa. Siksi HDL-tasoja ei tule käyttää riskisi analysointiin, mukaan lukien ns. ”suhteet”, jotka viittaavat siihen, että korkea HDL saattaa tasapainottaa korkeita LDL-tasoja.
Lipoproteiini (a) (Lp(a))
Lp(a) on toinen lipoproteiini, jota ei vielä tunneta ja mitata laajalti, vaikka se on merkittävä sydänsairauksien riskitekijä. Lp(a)-taso ilmoitetaan muodossa mmol/l (tavoitetaso < 75 mmol/l). Lp(a)-arvo on geneettisesti määräytynyt, eikä se juurikaan muutu elämäsi aikana. Siksi yleensä riittää, että se mitataan vain kerran elämässä. Tällä hetkellä on saatavilla vain muutamia hoitoja Lp(a)-tasojen alentamiseksi; niitä ovat mm.: 1) PCSK9-estäjät: LDL-kolesterolia alentavat vasta-aineet, jotka alentavat myös Lp(a)-tasoja noin 30 % 2) afereesi: dialyysin muoto, joka poistaa Lp(a):ta elimistöstäsi. Hoito voi olla tarpeen, jos sinulla on edelleen sydämeen liittyviä tapahtumia, kuten sydänkohtauksia, stenttien laittoa tai ohitusleikkaus alhaisesta LDL-kolesterolitasosta huolimatta. Hoitovaihtoehdot tulee arvioida erikoistuneella lipidiklinikalla.
Triglyseridit
Triglyseridit ovat yleisin lipidimuoto elimistössä, ja niitä käytetään pääasiassa lipidien varastointiin. Korkeat triglyseridipitoisuudet on yhdistetty sydänsairauksiin ja elintapoihin liittyviin tekijöihin, kuten diabetekseen, ylipainoon ja liikalihavuuteen, alkoholinkäyttöön sekä paikallaanoloon. Sen tasot tuottavat lisätietoja riskeistäsi. Hoidot keskittyvät elintapojen muutoksiin, kuten diabeteksen hallintaan, urheiluun, alkoholinkäytön vähentämiseen ja ravinnonsaannin optimointiin, mukaan lukien ruokavalio, jossa on runsaasti omega-3-rasvahappoja. Triglyseridiä vähentäviä lääkkeitä ovat mm. fibraatit. Ne voivat olla tarpeen, jos sinulla on vaikea sydänsairaus, matalat LDL-tasot ja kohonneet triglyseridiarvot elintapojen muutosten jälkeen.
Familiaalinen hyperkolesterolemia (FH)
Mikä on FH?
Familiaalinen hyperkolesterolemia (FH) on yksi yleisimmistä geneettisistä sairauksista, joille on ominaista erittäin korkea kolesterolin ja erityisesti LDL-kolesterolin taso, joka johtaa vakaviin sydänsairauksiin nuorilla. Yhdessä LDL:n maksaan imeytymiseen osallistuvassa proteiinissa oleva geenivika aiheuttaa hyvin korkeita LDL-pitoisuuksia veressä.
Nykyään tiedetään, että FH on yleisempi kuin on aiemmin luultu; sitä sairastaa suunnilleen yksi ihminen 200:sta tai 300:sta. FH on niin sanottu ”autosomaalinen dominoiva sairaus”, eli tauti ilmenee, vaikka se vaikuttaisi vain yhteen geeniin. Lapsilla, joilla on yksi sairautta kantava vanhempi, on 50 %:n mahdollisuus periä geeni ja siten itse sairaus.
Sairautta kantavien henkilöiden LDL-kolesteroliarvot ovat erittäin korkeat välillä 5-10 mmol/l, ja he kärsivät sydän- ja verisuonisairauksista, sydäninfarkteista ja aivohalvauksista nuorella iällä. FH-potilaille kehittyy sydänsairaus yleensä jo nelikymppisenä, koska heidän LDL-kolesteroliarvonsa on korkea koko elämän ajan. Perinnöllisenä sairautena FH ”kulkee suvussa”, mikä tarkoittaa, että varhaisen sydänsairauden (<55 vuotta miehillä, <60 vuotta naisilla) esiintyvyys perheessä ja/tai perheenjäsenten LDL-kolesteroliarvot, jotka ovat tasolla > 5 mmol/l, tulisi johtaa FH-epäilyyn. Muita oireita voivat olla keltaiset kolesterolikertymät eri paikoissa, kuten silmäluomien ympärillä (ksantelasma), ”kellertävä” rengas silmän iiriksen ympärillä ja/tai käsien ja kyynärpäiden jänteissä sekä useammin akillesjänteessä ja muissa jalan jänteissä.
Onko minulla familiaalinen hyperkolesterolemia?
Vain geneettinen testi voi todistaa FH:n, mutta diagnoosi voidaan tehdä myös ilman geneettistä testausta.
Jos sinulla on korkea kolesteroli (LDL-kolesteroli >5 mmol/l) tai kolesterolikertymiä ihossa, silmissä tai jänteissä, jos korkea LDL-kolesteroli (LDL-kolesteroli >5 mmol/l) kulkee suvussasi ja jos sinulla tai jollakin perheenjäsenelläsi on ollut sydänkohtaus tai aivohalvaus, tehty ohitusleikkaus tai asetettu sepelvaltimostentti ennen 55–60 vuoden ikää, sinun tulisi keskustella lipidihoitoihin erikoistuneen sydänspesialistin, endokrinologin tai sairaalasi lipidiklinikan kanssa.
Hoito
Kun perheenjäsenen familiaalinen hyperkolesterolemia on diagnosoitu geneettisellä testillä, tästä tulisi ilmoittaa kaikille perheenjäsenille, ja heidät tulisi myös testata. FH-geenin periminen altistaa ihmisen sydänsairauksille, jonka takia elintapamuutokset ja lipidejä vähentävä lääkitys tulisi aloittaa välittömästi, myös nuorella iällä! Ajoissa löydettyjen ja hoidettujen sydänsairauksien oireita voidaan viivästyttää jopa vuosikymmeniä. FH-potilailla, joilla ei ole sydän- tai verisuonisairautta, LDL-kolesterolin tulisi olla alle 1,8 mmol/l, ja FH-potilailla, joilla on sydän- tai verisuonisairaus, LDL-kolesterolin tasoa tulisi laskea vieläkin alemmas, tavoitearvon ollessa alle 1,4 mmol/l.
Elintapojen muutoksiin kuuluvat sydänterveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja tupakoinnin lopettaminen kaikissa muodoissa, ja ne tulisi aloittaa heti. Koska elintapojen muutokset alentavat LDL-kolesterolipitoisuutta yleensä noin 10–15 %, tarvitaan myös lipidipitoisuutta alentavia hoitoja (yleensä statiineja). On vaikea korostaa tarpeeksi sitä, että varhainen tunnistaminen ja hoito ovat avain, jolla estetään tarpeettomat ja ennenaikaiset sydänkohtaukset, jotka vaikuttavat dramaattisesti nuorten ihmisten elämään.