Päivittäinen stressi ja unen puute vaikuttavat sydän- ja verisuoniterveyteen
Stressi ja uni ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Unen puute voi aiheuttaa väsymystä, mielialan vaihtelua ja liiallista uneliaisuutta päiväsaikaan. Stressaantuneet ihmiset kärsivät todennäköisemmin unihäiriöistä, kuten unettomuudesta tai heräilystä. Krooninen stressi ja riittämätön uni yhdessä voivat aiheuttaa hermoston yliaktiivisuutta, joka johtaa verenpaineen ja sykkeen nousuun, jotka liittyvät sydänsairauksiin pitkällä aikavälillä. Krooninen stressi on tunnettu sydänsairauksien riskitekijä.
Stressin vähentäminen sekä riittävä ja laadukas uni voivat parantaa elämänlaatua ja ehkäistä sekä ensimmäisiä että toistuvia sydänkohtauksia.
Reaktiomme psykologiseen stressiin aiheuttavat fyysisiä muutoksia kehossa. Tunneperäinen stressi voi johtaa sydämen lyöntitiheyden (nopeus, jolla sydän pumppaa verta), verenpaineen ja hengitystiheyden nousuun, koska hermosto ylikuormittuu.
Vaikka tämä on normaalia, jatkuva stressi, joka johtuu epäterveellisistä elintavoista, työhön liittyvistä seikoista tai perheongelmista, voi muodostua krooniseksi hermoston ylikuormitustilan laukaisijaksi ja lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Stressin vaikutus voimistuu, jos se johtaa riittämättömään tai huonolaatuiseen uneen.
Maanjäristykset kuvaavat stressin vaikutusta. Japanin Kobessa vuonna 1995 sattunut maanjäristys johti sydänkohtausten kolminkertaistumiseen lähellä keskusta asuneilla ihmisillä.
Uni ja stressi liittyvät läheisesti toisiinsa. Unen puute aiheuttaa usein väsymystä, mielialan ja ruokailutottumusten vaihtelua sekä liiallista uneliaisuutta päiväsaikaan. Stressaantuneet ihmiset kärsivät todennäköisemmin unihäiriöistä, kuten unettomuudesta tai heräilystä. Tämä on huolestuttavaa, koska nukkumiseen käytetty aika on vähitellen vähentynyt. Monet ihmiset nukkuvat vähemmän, koska työajat ovat pidentyneet ja aikaa vietetään enemmän älypuhelimilla.
Stressi muuttaa kehon aineenvaihduntaa ja liittyy painonnousuun. Liikapaino lisää uneen liittyvien hengityshäiriöiden, kuten obstruktiivisen uniapnean, todennäköisyyttä, jotka taas liittyvät uneliaisuuteen päivällä ja suurempaan sydän- ja verisuonitautien riskiin.
Optimaalinen määrä unta on 7–8 tuntia yössä. Alle kuuden tai yli kymmenen tunnin yöunet liittyvät suurempaan sydänkohtauksen ja aivohalvauksen todennäköisyyteen. Sopivat yöunet ja unihäiriöiden, kuten uniapnean ja unettomuuden, hoito voivat suojata korkealta verenpaineelta ja muilta sydän- ja verisuoniongelmilta.
Stressin vähentäminen sekä riittävä ja laadukas uni voivat vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä ja parantaa elämänlaatua.
Käänny lääkärin puoleen, jos sinulla on kroonista stressiä ja etenkin silloin, jos et sen lisäksi myöskään nuku hyvin. Psykologisia ja sosiaalisia näkökohtia yhdistävät psykososiaaliset terapiamuodot parantavat unen ja elämän laatua sekä suojaavat ensimmäisiltä ja toistuvilta sydänkohtauksilta.
